Kenomeno

Ennen Kenomenoa Heidi purjehti monena kesänä kursseilla, retkillä maksettuna gastina ja lopulta myös kipparina veneessä, jonka varustus oli spriikeitin, ei jääkaappia. Näinä vuosina sai milloin parempaa, milloin huonompaa ruokaa, mutta joka tapauksessa joutui tottumaan aika perusmeininkiin ja yllättäviin puutteisiin keittiövarusteissa tai perustarvikkeissa. Sellaisilla edellytyksillä kokkailu omalla vuorolla koko veneen porukalle ei yleensä ollut erityisen inspiroivaa.

Siksi emännyys Kenomenon kapyysissä on ollut varsinkin alkuun terapeuttista: saa ihan itse päättää keittiövarustuksen, kerätä haluamansa muonavarustuksen ja laatia ruokalistat – vain kahdelle, joista toinen ymmärtää aina kehua tarjoilut. Vähitellen uutuudenviehätys on haihtunut, mutta rutiini ja kokemus paikkaavat innostusta. Sitä paitsi reitit voi aina suunnitella niin, että säännöllisin välein pääsee ravintola-annosten ääreen.

Venekokkailua ohjaa oikeastaan tilannearvio, jossa kysytään tietyt peruskysymykset:

• onko kiire ja kauhea nälkä vai huvittaako kokkailla pitemmällä kaavalla?
• onko sää viileänpuoleinen vai lämmin ja kesäinen?
• löytyykö varastoista tai lähikaupasta tarvittavia tuoreita aineksia vai onko tyydyttävä siihen mitä sattuu olemaan?

Vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat, millaisen strategian kokki valitsee.

Aloitetaan siitä, että on kiire – purjehduspäivä on esimerkiksi venähtänyt ja nyt ei jaksaisi yhtään odottaa ruokaa. Siispä perunat, pasta tai nuudelit kiehumaan, valmiskastikepurkki auki ja jotakin ruokaisaa sekaan. Jos on käyty äskettäin kaupassa niin jauhelihaa, kanasuikaleita tai tofua, jos turvaudutaan perusvarastoon niin tonnikalaa tai soijarouhetta.

Kuivaruokia tyyliin purkkinuudelit käyttää varsinkin kippari yksinpurjehduksillaan. Pääkokin hyväksynnän on saavuttanut pussicarbonara, jota kuitenkin mielellään tuunataan esim. pekonilla, persiljalla ja parmesaaniraasteella.

Kolmas toimiva pikainen valmisruoka on valmis borssikeitto lasitölkissä. Sen höystämiseen sopii esimerkiksi nakkipaketti ja smetana tai creme fraiche.

Jos jaksaa vähän enemmän panostaa itse ja on hyvin aineksia tarjolla, näin syntyy mainio nopea pasta: otetaan pieni paketti chorizoa, pilkotaan ja paistetaan, lisätään tölkkitomaatteja ja purkillinen artisokan sydämiä eikä muuta – suolaa ja pippuria toki mausteeksi ja parmesaania päälle. Pieninä palasina paistettu rasvainen ja mausteinen chorizo on tässä se juttu, eikä tomaatteja kummemmin keitellä kasaan vaan vaan tökitään lastalla hajalle ja kuumennetaan.

Lisää vinkkejä eri kokkailutilanteisiin täällä ja täällä.