Venesisustusta – uudet verhot

Käytännöllinen on kaunista, on Mikon johtava sisustusajatus niin veneessä kuin muuallakin. Vaikka Heidikään ei ole mikään himosisustaja, hänen esteettinen rimansa on kuitenkin hiukan korkeammalla. Sinänsä pragmaattiset muovikorit ovat esimerkiksi vaihtuneet luonnonmateriaaliin (olisiko jotain kaislaa?).

Heidi yritti ulottaa sisustustaipumuksensa myös veneen vessaan, jonka beige lasikuitu sekä putkien ja venttiilien sekamelska ei varsinaisesti hivele silmää. Hän ompeli sinne rypytetyn verhon, jonka tarkoitus oli peittää tämä härdelli ja siistiä yleisvaikutelma. Verhon somistava vaikutus oli kuitenkin rajallinen ja käytännöllisyys enemmänkin negatiivinen, joten vessa on taas palannut naturelliin olomuotoonsa.

Viimeisin sisustuksellinen ponnistus kaudelle 2020 on ollut veneen verhojen uusiminen, kun pesukone ei enää tepsinyt vuosien varrella kertyneisiin hometäpliin ja kastumisjälkiin. Uuden kankaan valitsemisessa meni tovi, mutta Marimekolta löytyi taas sopivaa: tyyliin istuva beessi pohja ja hillitty kuviointi. (Myös salongin tyynyissä on marimekkoa, tosin epätyypillisempää kuosia.)

Isoin haaste oli edessä, kun verhot piti leikata ja ommella. Verhopaloja on kuusi eri kokoista kummallakin puolella – veneen ikkunat nimittäin kapenevat tasaisesti keulaa kohti. Niissä on molemmissa reunoissa nauhat, joihin kiinnitetään koukut, jotka taas kiinnitetään verhokiskojen lenkkeihin. Haaste on sekin, että verhojen pitää toimia sekä auki että kiinni: jos ne ovat liian naftit, puolet verhoista ei tahdo aueta, jos taas liian löysät, toinen puoli verhoista roikkuu ikävästi auki ollessaan.

Vanhoja verhoja piti sovitella malliksi moneen kertaan, jotta kankaan kuviot asettuivat nätisti. Äidin vanha Singer uupui matkalla ja alakerran naapurilta piti lainata konetta muutaman viimeisen sauman ompeluun. Mutta siitä selvittiin! Leveimmät verhot eivät mahdu aukeamaan ihan niin nätisti kuin voisivat aueta ja pari koukkua on protestoinut hajoamalla, kokonaisvaikutelma on kuitenkin vähintäänkin ok. Ei tarvitse olla täydellistä, kunhan on parempi kuin ennen.

Verhot ennen. Todellisuus oli ankeampi kuin tämä vanha kuva näyttää, tahroja ehti kertyä aika monta kautta kuvan ottamisen jälkeen.
Verhot jälkeen. Beige värimaailma on täydentynyt. Kuvassa myös Heidin valitsema kaislakori ja Mikon valitsema latauspiuhakori.

Venesisustusta – uudet patjat

Siinä kun suurin osa veneistä on raikkaan sinivalkoisia, Kenomeno erottuu ylpeästi porukasta 70-lukulaisen ruskea-beigellä värimaailmalla. Ja vaikka salongin sisustus on perinteisen jalopuinen, turkin lattiaa ei korista tiikki vaan kokolattiamatto.

Kun vene hankittiin, patjat eivät olleet enää alkuperäiset vaan perinteistä kirkkaansinistä plyyssiä, nuhjuiset, ohuet ja huonosti paikoilleen istuvat. Vuonna 2015 venemessuilta löytyi virolaisyritys, joka lupasi käydä veneessä mittaamassa paikat ja uusia patjat järkevään hintaan (joka on onneksi jo kadonnut mielestä). Tekijällä oli napakan näköisiä kangasvaihtoehtoja, päädyttiin eläväpintaiseen vaaleaan.

Mittanainen kävi paikalla varhain keväällä kun vene oli vielä telakalla ja lupaili patjoja alkukaudesta. Sitten alkoikin pitkä odotus. Patjojen perään kyseltiin useamman kerran, kuultiin erilaisia selityksiä tyyliin tekijän sairastuminen, ja usko projektin toteutumiseen alkoi olla koetuksella.

Lopulta patjat tulivat myöhään syksyllä niin, että ne ehdittiin kerran todeta sopiviksi ja vietiin saman tien talvisäilöön. Varsinaisesti ne pääsivät testiin vasta keväällä 2016.

Uudet patjat saivat seurakseen pari sohvatyynyä Marimekon kankaasta, josta hyvin tarkkaan katsoen löytää meriteemaa, mutta ei raitoja, tähtiä tai ankkureita.

Samalle kaudelle uusien patjojen kanssa saatiin myös uusi kokolattiamatto, vanha alkoi olla jo tahrainen ja kumipohjastaan rapea.

Toim. Huom.: Nyt kun patjat ovat olleet käytössä jo viisi kautta, niiden laatu on osoittautunut hyväksi. Vaalea kangas on saanut päälleen yhtä sun toista roisketta, mutta hylkimiskäsittelyn ja tekstiilishampoon yhdistelmä on riittänyt pitämään yleisvaikutelman siistinä. Kastumisia on sattunut mm. talvisäilytyksessä, siitäkin selvittiin vaikka ensivaikutelma patjaa elmukelmusta kaivaessa oli pelottava.

Ainoa miinus tulee patjojen koosta ja jaottelusta: kaarevat selkänojapatjat vaativat tilaa ja ovat hankalia siirreltäviä, kun halutaan päästä käsiksi säilytystiloihin sohvien alla ja etenkin takana.

Salonki ennen. Huomaa kuinka veneen seinä pilkottaa nurkista.
Ja salonki jälkeen uusien patjojen, maton ja tyynyjen. Patjojen istuvuus on huomattavasti parempi, tosin vasemmalla nurkkapatjaa ei ole tungettu tarpeeksi napakasti paikalleen.