Autopilotin piuhat uusiksi – vielä kerran

ST2000+:n liittimessä on säälittävän pienet kytkennät virtajohdolle. Ei ihme, että monet tuntuvat korvanneen liittimen jollain toisella.

Nyt mentiin alaspäin vahvuudessa, 2,5 m2:een. Ja sama johto ilman liitoksia tietysti sulakkeelta ja virtakiskosta lähtien. Toistaiseksi tämä on toiminut ilman ongelmia.

Uusi plotteri

B&G toimitti vanhan tilalle uuden plotterin puoleen hintaan. Homman juju on siinä, että hinta lasketaan ohjehinnasta, ei käyvästä markkinahinnasta. Niinpä maksettavaa jäi edelleen noin 500 euroa, kun upo uuden saisi (vain) pari sataa kallimmalla.

Venesisustusta – uudet verhot

Käytännöllinen on kaunista, on Mikon johtava sisustusajatus niin veneessä kuin muuallakin. Vaikka Heidikään ei ole mikään himosisustaja, hänen esteettinen rimansa on kuitenkin hiukan korkeammalla. Sinänsä pragmaattiset muovikorit ovat esimerkiksi vaihtuneet luonnonmateriaaliin (olisiko jotain kaislaa?).

Heidi yritti ulottaa sisustustaipumuksensa myös veneen vessaan, jonka beige lasikuitu sekä putkien ja venttiilien sekamelska ei varsinaisesti hivele silmää. Hän ompeli sinne rypytetyn verhon, jonka tarkoitus oli peittää tämä härdelli ja siistiä yleisvaikutelma. Verhon somistava vaikutus oli kuitenkin rajallinen ja käytännöllisyys enemmänkin negatiivinen, joten vessa on taas palannut naturelliin olomuotoonsa.

Viimeisin sisustuksellinen ponnistus kaudelle 2020 on ollut veneen verhojen uusiminen, kun pesukone ei enää tepsinyt vuosien varrella kertyneisiin hometäpliin ja kastumisjälkiin. Uuden kankaan valitsemisessa meni tovi, mutta Marimekolta löytyi taas sopivaa: tyyliin istuva beessi pohja ja hillitty kuviointi. (Myös salongin tyynyissä on marimekkoa, tosin epätyypillisempää kuosia.)

Isoin haaste oli edessä, kun verhot piti leikata ja ommella. Verhopaloja on kuusi eri kokoista kummallakin puolella – veneen ikkunat nimittäin kapenevat tasaisesti keulaa kohti. Niissä on molemmissa reunoissa nauhat, joihin kiinnitetään koukut, jotka taas kiinnitetään verhokiskojen lenkkeihin. Haaste on sekin, että verhojen pitää toimia sekä auki että kiinni: jos ne ovat liian naftit, puolet verhoista ei tahdo aueta, jos taas liian löysät, toinen puoli verhoista roikkuu ikävästi auki ollessaan.

Vanhoja verhoja piti sovitella malliksi moneen kertaan, jotta kankaan kuviot asettuivat nätisti. Äidin vanha Singer uupui matkalla ja alakerran naapurilta piti lainata konetta muutaman viimeisen sauman ompeluun. Mutta siitä selvittiin! Leveimmät verhot eivät mahdu aukeamaan ihan niin nätisti kuin voisivat aueta ja pari koukkua on protestoinut hajoamalla, kokonaisvaikutelma on kuitenkin vähintäänkin ok. Ei tarvitse olla täydellistä, kunhan on parempi kuin ennen.

Verhot ennen. Todellisuus oli ankeampi kuin tämä vanha kuva näyttää, tahroja ehti kertyä aika monta kautta kuvan ottamisen jälkeen.
Verhot jälkeen. Beige värimaailma on täydentynyt. Kuvassa myös Heidin valitsema kaislakori ja Mikon valitsema latauspiuhakori.

Jollan moottori

Jolla sai ”uuden” (uudemman) moottorin, käytetty Yamaha Malta 3 hv/2-t. Täyskaasulla vauhti 4,7 kn, 1/2-kaasulla 4,3 kn.

Loki/kaiku/lämpö -anturi uusiksi

Airmar-anturi tarjosi aina lämmintä vettä – todellisesta meriveden lämpötilasta huolimatta. Tämäkin jo kolmivuotias. Onneksi myös tämän tilalle tuli uusi korvauksetta.

Anturin vaihtaminen vesillä on aina yhtä jännittävää hommaa, varsinkin kun paikka on helvetin ahdas.