Koska itätuuli oli hellittänyt tehtiin suunnitelma: – saaristoväylää länteen Utöhön. Öröstä lähdettiin klo 10.00. ja matka sujui mukavasti. Niinpä päätettiin jatkaa edelleen Utöstä Pohjois-Itämerelle ja edelleen kohti Sandhamnia.
Kuten niin usein, teoria ja käytäntö eivät kohdanneet. Utön suojassa reivattiin ja suunnattiin sitten ulos 8 – 11 m/s tuulessa. Paljastui, että päiväkausien itätuulen jäljiltä aallot olivat edelleen sietämättömän suuria ja tulivat jokseenkin suoraan perän takaa. Haluttuun kurssiin nähden olosuhteet tarkoittivat ettei keikkuvan veneen genoa pysynyt vedossa, aallot tuuppivat perää puolelta toiselle ja pinnaa sai veivata jatkuvasti. Autopilottia oli turha yrittää hyödyntää.
Tätä vellomista kestettiin muutama tunti kunnes todettiin, että noin 12 tuntia samaa lisää ei kiinnosta. Plan B:ksi tuli Tukholman saariston pohjoisempi osa ja kurssi jonka ajaminen oli huomattavasti miellyttävämpää. Lopulta siirryttiin kuitenkin vielä Plan C:hen ja suunnattiin Ahvenanmaalle ja Rödhamnin lähelle ankkuriin. Perillä oltiin seuraavana aamuna klo 6.00 ja päästiin lepäämään.
100 M, 16°, 6 – 12 m/s NE . . . NW