Aamulla huomattiin, että kaasu on loppu, siispä aluksi koukkaus Maarianhaminaan. Siitä leppoisa ylitys luovia kevyessä kelissä.
Lopussa yllätti sankka sumu. AIS osoittautui hyödylliseksi. Fejanissa tutustuttiin mooring-köysikiinnitykseen.
Toim. Huom: Fejan vaikutti sympaattiselta paikalta, mutta siihen emme ehtineet juurikaan tutustua kun tulimme myöhään ja jatkoimme matkaa aikaisin. Tulipalo oli tuhonnut satamasta ravintolan ehkä edellisenä kesänä, mutta vähän ylempänä oli edelleen palveluita tarjolla kauniissa vanhassa rakennuskompleksissa.
Koska itätuuli oli hellittänyt tehtiin suunnitelma: – saaristoväylää länteen Utöhön. Öröstä lähdettiin klo 10.00. ja matka sujui mukavasti. Niinpä päätettiin jatkaa edelleen Utöstä Pohjois-Itämerelle ja edelleen kohti Sandhamnia.
Kuten niin usein, teoria ja käytäntö eivät kohdanneet. Utön suojassa reivattiin ja suunnattiin sitten ulos 8 – 11 m/s tuulessa. Paljastui, että päiväkausien itätuulen jäljiltä aallot olivat edelleen sietämättömän suuria ja tulivat jokseenkin suoraan perän takaa. Haluttuun kurssiin nähden olosuhteet tarkoittivat ettei keikkuvan veneen genoa pysynyt vedossa, aallot tuuppivat perää puolelta toiselle ja pinnaa sai veivata jatkuvasti. Autopilottia oli turha yrittää hyödyntää.
Tätä vellomista kestettiin muutama tunti kunnes todettiin, että noin 12 tuntia samaa lisää ei kiinnosta. Plan B:ksi tuli Tukholman saariston pohjoisempi osa ja kurssi jonka ajaminen oli huomattavasti miellyttävämpää. Lopulta siirryttiin kuitenkin vielä Plan C:hen ja suunnattiin Ahvenanmaalle ja Rödhamnin lähelle ankkuriin. Perillä oltiin seuraavana aamuna klo 6.00 ja päästiin lepäämään.
Meripelastuksen paikallinen Trossi-päivystäjä järjesti Taalintehtaalle asentajan Dalsbruk Båtservicestä. Toinen harkinnassa ollut vaihtoehto oli, että Heidi olisi hakenut Helsingin Motonetistä 150 euron tarvikelaturin ja tuonut sen mukanaan. Koska vikadiagnoosi oli epävarma päätettiin luottaa ammattilaiseen. Kullanvärinen Volvo-laturi maksoi 500 e ja siihen työtä pari sataa päälle. Hyvä tuli. (Motonetin laturi olisi ollut valkoinen!)
Alkuperäinen pläni oli jatkaa Öröhön, Heidin piti tulla sinne yhteysaluksella Kasnäsistä. Laturi piti kuitenkin saada kuntoon, siispä suunnitelman muutos.
Määränpääksi vaihtui Taalintehdas ja paikallisen venehuollon palvelut.
Mikko palasi Helsingistä takaisin Tammisaareen ja veneelle klo 8.00 – genaakkeri mukana! Tammisaaressa puuskaista 14 m/s tuulta ja sadekuuroja. Ennen lähtöä vielä levankiremontti, polttoainetäydennys ja septityhjennys.
Vihdoin klo 13 matkaan. Syndalenin edustalla harjoitusajossa ollut merivoimien ”joku”-luokan vene ei jaksanut vastata lipputervehdykseen. Hangon itäisellä selällä ikävä aallokko – siispä käsiohjaukseen. Hangon läntisellä ilmeni sähköongelma (moottorin lataus) – taas käsiohjaukseen ja säästämään sähköä. Ankkuriin Rosalaan klo 21.05.
Moottorilla Kotiluotoon avaamaan sauna- ja grillikausi. Kiinnityttiin peräankkurilla länsipuolen kalliorantaan, koko ankkuriliinan pituus käytössä.
19°, 3 – 5 m/s SW
Toim. Huom: Tällä kertaa päädyttiin luonnonsatamaan Kotiluodon ilta-auringon puolelle, koska laituri oli remontissa (tai ehkä vasta menossa remonttiin, mutta varmuuden vuoksi anyway).
