Tekijä: Heidi

Saariston kesäruoka numero yksi on tietysti kala ja uudet perunat – parhaimmillaan paikallinen savukala ja jos oikein haluaa herkutella, pöytään katetaan myös graavikalaa ja/tai silliä.

Paikallinen savukala vain on harmillisen epävarma ja harvinainen saatava. Satamia joissa sitä on usein tarjolla ovat esimerkiksi Rödjan, Stenskär ja Aspö. Paremmin on saatavana enemmän tai vähemmän teollisesti savustettua norjalaista lohta. Ei sama asia kuin vastapyydetty siika, kampela tai ahven, mutta meneehän sekin.

Vakiosoosina savukalalle toimii yleensä klassista klassisin kermaviili sitruunamehulla, sinapilla ja yrteillä höystettynä – tilli paras ja ruohosipulikin toimii. Jos taas haluaa kastikkeen nimenomaan uusille perunoille, voisula ja sipulinvarret on toinen klassikko.

Perunoita kannattaa kerralla keittää enemmän kuin tulee heti syötyä (mikä on meidän veneessä kyllä vaikeaa). Jämäperunoille on nimittäin monta hyvää käyttöä seuraavana päivänä:

• Perunoista ja savukalasta saa toimivan salaatin. Terästetään kesäsipulilla ja kapriksilla, kastike voi olla öljy-, kermaviili-, creme fraiche- tai majoneesipohjainen.
• Klassinen pyttipannu. Perunoiden lisäksi sipulia, makkaraa/kinkkua/pekonia ja paistettu kananmuna päälle.
• Jos perunoita jää vain pari niin viipaleiksi nizzansalaattiin, eli seuraksi vihannekset + tonnikalaa, keitettyä kananmunaa ja oliiveja.

Kala-aterian jälkkäriksi sopii kesäinen ja helppo jälkiruoka: mansikat, vaahdotettu vaniljakastike ja marenkimuru. Jos ollaan säilykkeiden varassa, vaniljakastikejauheesta saa myös paksumman kiisselin, jonka päällä voi tarjoilla mansikat ja marengin. Mikäli haluaa hienostella, mansikat voi marinoida esim. Limoncellolla ja mintulla.

Kun on viileää tai sateista ja aikaakin on, venekokkailussa on uuniruokien vuoro. Kaasu-uuni vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin sähköinen, mutta kyllä sieltä lopulta syötävää valmistuu. Vakioruokalistalla on ainakin pinaattilasagnette, jossa yhteen soosiin menevät sekä jauheliha että maito.

Kiireettöminä päivinä tehdään monesti myös tortilloita tai nachopelti – näiden perusainekset kannattaa hamstrata jo hyvissä ajoin kaappiin. Valmisguacamole ei meille kelpaa, vaan lisuke tehdään itse tuoreesta avocadosta – siinä onkin haastetta, ettei matkaan tartu käsikranaatti eikä ruskeaksi pehmennyt vihannes (vai oliko se hedelmä?).

Uuniruokapäivänä syödään usein jälkiruokapiirakkaa, joka veneoloissa syntyy helposti kakku- ja muffinssimixistä (tätä myös hamstrataan jo kauden aluksi). Täyte vaihtelee sesongin mukaan: raparperista aloitetaan, sitten tulee mustikka ja syksymmällä omena. Näiden puuttuessa toimii myös säilykehedelmä, päärynöitä ja kirsikoita on testattu. Pähkinärouhe sopii pinnalle hyvin ja lisukkeeksi vaniljakastiketta purkista tai jauheesta.

Viileänä päivänä tarkenee toki myös lämppärin ja kaasulieden polttimoiden varassa. Veneruuaksi hyvin sopiva vakioruoka on kana kookosmaidossa – soosi, jota on helppo soveltaa sen mukaan, miten aineksia on saatavissa.

Kattavaan reseptiin kuuluu kanan ja kookosmaidon lisäksi sipulia, valkosipulia, inkivääriä, limettiä, korianteria ja chiliä jossakin muodossa – tuoretta, hiutaletta tai sweet chili -kastiketta. Minimissään syötävää tulee, jos on sipulia, sitruunaa ja kuivattuja mausteita. Vihannespuoltakin voi lisätä tilanteen mukaan: paprikaa, herkkusieniä, parsakaalia tai wokkivihanneksia pakasteesta, jos on juuri käynyt kaupassa.

Aiemmin oli puhetta siitä, että veneessä kokkaillaan aina tilanteen ja sään mukaan.

Kun on lämmintä eikä kiire, kaivetaan esiin ufo eli Motonetin alelaarista löytynyt punainen kaasugrilli (jos kaipaat viihdykettä, laske monestako tämän blogin kuvasta löydät ufon). Mikäli on oikein hyvin aikaa, grillattavat marinoidaan itse. Toimiva marinadi syntyy suunnilleen öljystä, balsamicosta tai sitruunasta, valkosipulista, soijasta ja hunajasta. Mausteina toimivat pippurit, yrtit tai chili.

Luova soveltaminen on välttämätön osa venekokkailua. Kerran kauden alkupuolella kun hunaja ja sokeri puuttuivat matkasta, makeus marinadiin hoitui lusikallisella mansikka-raparperihilloa – hyvin toimi. Tuoreet yrtit tekevät hyvää mille tahansa ruualle, mutta valtavaa varastoa niitä ei oikein mahdu veneoloihin. Basilika, persilja ja minttu voivat korvata toisensa yllättävän monessa reseptissä, jos vain joku niistä on matkassa.

Pääruokalajin lisäksi grillataan yleensä vihanneksia, varmimmin veneestä löytyy sipulia, kesäkurpitsaa ja maissia. Toinen vakiolisuke on couscous, jonka sekaan pilkotaan tomaattia, kurkkua, sipulia ja jotakin yrttiä.

Kun grilli on kerran kuumana, voi grillata samalla myös jälkiruokaa. Hyväksi havaittu vaihtoehto on hedelmä-vaahtokarkkivartaat, joihin sopivat ainakin banaani, nektariini, ananas ja mansikat. Alle kannattaa laittaa foliota niin mukaan ei tartu ei-toivottuja makuja, ja muutama minuutti kohtuullisella lämmöllä riittää – kannattaa seurata vaahtokarkkien ruskistumista. Kinuskikastike toimii lisukkeena, muitakin sooseja voi kokeilla.

Hellepäivänä toimii myös yksinkertainen resepti, jossa tosin ei voi soveltaa. Tähän salaattiin laitetaan vihreän lisäksi vesimelonikuutioita, fetaa ja silputtua tuoretta minttua, paljon. Vaikka juuri sanoin että yrttejä voi luovasti korvata toisillaan, tässä minttu on aika ehdoton.

Kylmemmän päivän vinkkejä täällä.

• 

• 

Ennen Kenomenoa Heidi purjehti monena kesänä kursseilla, retkillä maksettuna gastina ja lopulta myös kipparina veneessä, jonka varustus oli spriikeitin, ei jääkaappia. Näinä vuosina sai milloin parempaa, milloin huonompaa ruokaa, mutta joka tapauksessa joutui tottumaan aika perusmeininkiin ja yllättäviin puutteisiin keittiövarusteissa tai perustarvikkeissa. Sellaisilla edellytyksillä kokkailu omalla vuorolla koko veneen porukalle ei yleensä ollut erityisen inspiroivaa.

Siksi emännyys Kenomenon kapyysissä on ollut varsinkin alkuun terapeuttista: saa ihan itse päättää keittiövarustuksen, kerätä haluamansa muonavarustuksen ja laatia ruokalistat – vain kahdelle, joista toinen ymmärtää aina kehua tarjoilut. Vähitellen uutuudenviehätys on haihtunut, mutta rutiini ja kokemus paikkaavat innostusta. Sitä paitsi reitit voi aina suunnitella niin, että säännöllisin välein pääsee ravintola-annosten ääreen.

Venekokkailua ohjaa oikeastaan tilannearvio, jossa kysytään tietyt peruskysymykset:

• onko kiire ja kauhea nälkä vai huvittaako kokkailla pitemmällä kaavalla?
• onko sää viileänpuoleinen vai lämmin ja kesäinen?
• löytyykö varastoista tai lähikaupasta tarvittavia tuoreita aineksia vai onko tyydyttävä siihen mitä sattuu olemaan?

Vastaukset näihin kysymyksiin ratkaisevat, millaisen strategian kokki valitsee.

Aloitetaan siitä, että on kiire – purjehduspäivä on esimerkiksi venähtänyt ja nyt ei jaksaisi yhtään odottaa ruokaa. Siispä perunat, pasta tai nuudelit kiehumaan, valmiskastikepurkki auki ja jotakin ruokaisaa sekaan. Jos on käyty äskettäin kaupassa niin jauhelihaa, kanasuikaleita tai tofua, jos turvaudutaan perusvarastoon niin tonnikalaa tai soijarouhetta.

Kuivaruokia tyyliin purkkinuudelit käyttää varsinkin kippari yksinpurjehduksillaan. Pääkokin hyväksynnän on saavuttanut pussicarbonara, jota kuitenkin mielellään tuunataan esim. pekonilla, persiljalla ja parmesaaniraasteella.

Kolmas toimiva pikainen valmisruoka on valmis borssikeitto lasitölkissä. Sen höystämiseen sopii esimerkiksi nakkipaketti ja smetana tai creme fraiche.

Jos jaksaa vähän enemmän panostaa itse ja on hyvin aineksia tarjolla, näin syntyy mainio nopea pasta: otetaan pieni paketti chorizoa, pilkotaan ja paistetaan, lisätään tölkkitomaatteja ja purkillinen artisokan sydämiä eikä muuta – suolaa ja pippuria toki mausteeksi ja parmesaania päälle. Pieninä palasina paistettu rasvainen ja mausteinen chorizo on tässä se juttu, eikä tomaatteja kummemmin keitellä kasaan vaan vaan tökitään lastalla hajalle ja kuumennetaan.

Lisää vinkkejä eri kokkailutilanteisiin täällä ja täällä.