Tänä kesänä veti puoleensa Tukholman saaristo. Mikko haaveili taas pitkästä legistä Öröstä kohteen eteläreunaan Utöhön ja sieltä noustaisiin vähitellen pohjoiseen palaten Ahvenanmaan kautta Suomeen. Siirtymä Öröhön oli tarkoitus tehdä ensin kaksin ja sitten Mikon yksinpurjehduksena, kun Heidillä riitti edelleen töitä. Ylimääräistä ylitysgastia ei ollut tiedossa, vain Heidin sisko Merita viikonlopuksi Tukholman saaristossa.
Edelleenkään säät eivät suosineet. Örössä piti pitää myrskyä kaksi päivää. Tuulen kevennyttyä kokeiltiin ylitystä Utöstä, mutta sekin oli huono idea ja päädyttiin lopulta Ahvenanmaan kautta Tuholman saariston pohjoisreunaan Fejaan. Sieltä sitten valuttiin alaspäin niin, että eteläisin kohde oli Sandhamn ja paluu tapahtui Svenska Högarnan kautta Utöhön (siis Suomen).
Kaiken lisäksi Ruotsin puolella puhalteli enimmäkseen reippaasti etelän puolelta, joten alkuperäinen reittisuunnitelma olisi tuottanut hyvät kyydit. Nyt kuitenkin päädyttiin etenemään moottorilla vastatuuleen useamman kerran.
Reissu jäi siis hiukan tyngäksi, mutta kivoja satamia olivat kaikki matkan varrelle mahtuneet, edellämainittujen lisäksi luonnonsatamat Finhamn ja Ostholmen Möjassa, Vaxholm ja Möjan Långvik. Tänä kesänä poikkeuksellisesti palattiin Utöstä Helsinkiin eikä vene päässyt mökille lainkaan.
