Granada 31 Itämerellä
Vallisaaren Helsinki Biennaali -kierroksen jälkeen koneajoa Hevossalmen kautta kotisatamaan. Vieraana Leena. Eka kertaa ikinä myöhästyttiin juuri avauksesta, kun kaupungin suunnan veneet pääsivät ensin. Edelleen kuumaa ja tuuletonta.
Melko lailla pläkässä koneella Villingin ja Santahaminen eteläpuolitse ja Haminansalmen kautta Vallisaareen. Ajateltiin oikaista viimeinen pohjoisviitta, mutta muutettiin mielemme kun siinä oli jo yksi vene karilla. Noin klo 13 saatiin viimeinen satamapaikka siirtämällä naapurin köysiä. Sen jälkeen lähtijöiden paikalle jonotti aina vähintään kolme venettä.
Grillaamaan ja saunomaan Kotiluotoon. Merivesi n. 16°. Eipä muistettu tai arvattu, että voimassa on viimekeväinen käytäntö: saunassa ei ole vesiastioita löyöykiulua lukuunottamatta. Montakohan koronatartuntaa tällä on torjuttu?
Homma kävi kuten venehommat yleensäkin – hitaasti ja hankalasti. Ongelman aiheutti karkeasuodattimen jumiutunut vedenpoistoruuvi joka katkesi vaikka kuinka varovasti yritti vääntää.
Ongelman ratkaisi TopBoat jossa omistajapariskunta sattui vielä klo 17.30 olemaan paikalla ja laatikosta löytyi uusi nippa.
Suodattimien vaihto tapahtui jokseenkin viime tipassa. Polttoainepumppua tarvitsi nylkyttää vain n. 5000 kertaa kunnes ilma lähti polttoainelinjasta ja kone hörähti kerrasta käyntiin.
Sitloodan pohjalla on majaillut yksinkertainen tiikkirimoitus. Päällirimat pitkittäin, tukirimat alla poikittain. Kaikki nöyhtä ja muu lika on jäänyt tehokkaasti rimojen alle piiloon ja tukkinut myös vedenpoistoreikien ritilöitä. Isoa, koko sitloodan mittaista rimahässäkkää ei tule nostettua turhan usein pois.
Siispä kokeilemaan tekotiikkiä joka on oikeasti kumimattoa. Ensin pelkästään pohjalle ja kun se näytti siedettävältä niin sitten myös penkeille. Tällainen siitä tuli.
