Älgöstä matkaan klo 11.45. Genoa auki, hyvää vauhtia Jussaröhön, perillä klo 13.00, hyvin tilaa.
Toim.Huom: Jussarö on mainio sekoitus rappioromantiikkaa ja kaunista luontoa. Esillä on sekä saaren kaivos- että armeijahistoriaa. Satamakahvila on aina kiva olemassa. Palaneen saunan tilalla oli uusi, joka toimi omaperäisellä periaatteella: miehille ja naisille oma pukuhuone mutta yhteiset löylyt. Uimaan meno oli hankalaa, tai sitten vain sää turhan kalsea.
Fillarilla Kopparöhön syömään. Hiekkatie ja taittopyörän 20″-kiekot eivät ole paras mahdollinen yhdistelmä, mutta muuten fillari toimii hienosti. Ainoa välitys on hyvä kompromissi.
Lähteelästä ulos klo 8.40, kukaan ei vielä tullut perimään satamamaksua. Purjeet auki Mäkiluodon pohjoispuolella, pitkä luovi yli Porkkalanselän (TS n. 280°).
Purjein aina Rolfsuddin vihreälle lateraalille, loppumatka koneella. Snäcknäsissä klo 14.20, purjeilla noin 4 tuntia.
Mikko: Septin tyhjennys Sarvastossa, lähtö länteen klo 14.15. Purjeet ylös Kuninkaanmiekan jälkeen klo 15.30, alas 20.30 Grimsholmenilla. Lähteelässä klo 20.07 (!).
Purjein 5 h, koko ajan kryssiä. Paaran halssi kulkee mittarin mukaan paremmin (luovikulma 30° apparentti).
32 M, 18°, 7 – 8 m/s SW
Toim. Huom: Heidi on uusissa hommissa ja joutuu tyytymään parin viikon tynkäkesälomaan. Siispä päätetään, että Mikko lähtee yksin kohti länttä ja Heidi liittyy seuraan viikonloppuisin, kunnes tynkäloma koittaa. Tästä johtuu välillä ehkä hieman oudolta vaikuttava reitti.
Uuden Reiskan (Raymarine st2000) kalibrointiajo Karpinselällä. Toimii nöyrästi. Koneella Villinginluodolle, takaisin purjein – Reiska toimii edelleen 🙂
Kun on viileää tai sateista ja aikaakin on, venekokkailussa on uuniruokien vuoro. Kaasu-uuni vaatii enemmän kärsivällisyyttä kuin sähköinen, mutta kyllä sieltä lopulta syötävää valmistuu. Vakioruokalistalla on ainakin pinaattilasagnette, jossa yhteen soosiin menevät sekä jauheliha että maito.
Kiireettöminä päivinä tehdään monesti myös tortilloita tai nachopelti – näiden perusainekset kannattaa hamstrata jo hyvissä ajoin kaappiin. Valmisguacamole ei meille kelpaa, vaan lisuke tehdään itse tuoreesta avocadosta – siinä onkin haastetta, ettei matkaan tartu käsikranaatti eikä ruskeaksi pehmennyt vihannes (vai oliko se hedelmä?).
Uuniruokapäivänä syödään usein jälkiruokapiirakkaa, joka veneoloissa syntyy helposti kakku- ja muffinssimixistä (tätä myös hamstrataan jo kauden aluksi). Täyte vaihtelee sesongin mukaan: raparperista aloitetaan, sitten tulee mustikka ja syksymmällä omena. Näiden puuttuessa toimii myös säilykehedelmä, päärynöitä ja kirsikoita on testattu. Pähkinärouhe sopii pinnalle hyvin ja lisukkeeksi vaniljakastiketta purkista tai jauheesta.
Viileänä päivänä tarkenee toki myös lämppärin ja kaasulieden polttimoiden varassa. Veneruuaksi hyvin sopiva vakioruoka on kana kookosmaidossa – soosi, jota on helppo soveltaa sen mukaan, miten aineksia on saatavissa.
Kattavaan reseptiin kuuluu kanan ja kookosmaidon lisäksi sipulia, valkosipulia, inkivääriä, limettiä, korianteria ja chiliä jossakin muodossa – tuoretta, hiutaletta tai sweet chili -kastiketta. Minimissään syötävää tulee, jos on sipulia, sitruunaa ja kuivattuja mausteita. Vihannespuoltakin voi lisätä tilanteen mukaan: paprikaa, herkkusieniä, parsakaalia tai wokkivihanneksia pakasteesta, jos on juuri käynyt kaupassa.
Jälkkäripiirakka tällä kertaa raparperista. Kaasu-uunin jälki ei ole aina kaunista varsinkin jos uuni sattuu olemaan vinossa. Vaniljakastike kuitenkin peittää virheet.
Pirttisaaressa kävelyretki, köydet irti klo 12.45. Erittäin kevyessä tuulessa leppoisasti seilattiin etelän kautta Pirttisaaren ympäri, vauhti verrokkeihin nähden oli oikein hyvä!
Lähtö Kotiluodosta klo 12.00. Tuulen piti olla vaihtelevaa mutta myötäistä, se teki kuitenkin melko jännittävän yli 90° käännöksen vastaisen kautta. Kivasti joka tapauksessa kulkivat uudet purjeet liki 5 solmun keskivauhtia. Alkuperäinen suunnitelma oli etelän kautta Pirttisaareen – ei toiminut, mentiin Onaksen portin kautta. Perillä 15.30.