Siinä kun suurin osa veneistä on raikkaan sinivalkoisia, Kenomeno erottuu ylpeästi porukasta 70-lukulaisen ruskea-beigellä värimaailmalla. Ja vaikka salongin sisustus on perinteisen jalopuinen, turkin lattiaa ei korista tiikki vaan kokolattiamatto.
Kun vene hankittiin, patjat eivät olleet enää alkuperäiset vaan perinteistä kirkkaansinistä plyyssiä, nuhjuiset, ohuet ja huonosti paikoilleen istuvat. Vuonna 2015 venemessuilta löytyi virolaisyritys, joka lupasi käydä veneessä mittaamassa paikat ja uusia patjat järkevään hintaan (joka on onneksi jo kadonnut mielestä). Tekijällä oli napakan näköisiä kangasvaihtoehtoja, päädyttiin eläväpintaiseen vaaleaan.
Mittanainen kävi paikalla varhain keväällä kun vene oli vielä telakalla ja lupaili patjoja alkukaudesta. Sitten alkoikin pitkä odotus. Patjojen perään kyseltiin useamman kerran, kuultiin erilaisia selityksiä tyyliin tekijän sairastuminen, ja usko projektin toteutumiseen alkoi olla koetuksella.
Lopulta patjat tulivat myöhään syksyllä niin, että ne ehdittiin kerran todeta sopiviksi ja vietiin saman tien talvisäilöön. Varsinaisesti ne pääsivät testiin vasta keväällä 2016.
Uudet patjat saivat seurakseen pari sohvatyynyä Marimekon kankaasta, josta hyvin tarkkaan katsoen löytää meriteemaa, mutta ei raitoja, tähtiä tai ankkureita.
Samalle kaudelle uusien patjojen kanssa saatiin myös uusi kokolattiamatto, vanha alkoi olla jo tahrainen ja kumipohjastaan rapea.
Toim. Huom.: Nyt kun patjat ovat olleet käytössä jo viisi kautta, niiden laatu on osoittautunut hyväksi. Vaalea kangas on saanut päälleen yhtä sun toista roisketta, mutta hylkimiskäsittelyn ja tekstiilishampoon yhdistelmä on riittänyt pitämään yleisvaikutelman siistinä. Kastumisia on sattunut mm. talvisäilytyksessä, siitäkin selvittiin vaikka ensivaikutelma patjaa elmukelmusta kaivaessa oli pelottava.
Ainoa miinus tulee patjojen koosta ja jaottelusta: kaarevat selkänojapatjat vaativat tilaa ja ovat hankalia siirreltäviä, kun halutaan päästä käsiksi säilytystiloihin sohvien alla ja etenkin takana.
